Siirry pääsisältöön

Oodi keväälle -tervetuloa seuraamaan blogiani!

Jännittävää olla uuden blogin äärellä. Olen pitkään pohtinut, että olisi mukava kirjoitella puutarha-aiheista blogia, koska se on niin lähellä sydäntäni. Nyt tuntui aika olevan oikea. Olemme viime syksynä perheeni kanssa viimein asettuneet Porvooseen omaan kotiin. Täällä on pihaa mihin mahtuu suunnitelmia ja unelmia.  

'Sopivasti' minuun iski myös kevät flunssa, minkä vuoksi aikani kävi hyvin äkkiä pitkäksi. Näin ollen valmis ajatus pääseekin heti toteutukseen 😄  Epäilenkin, että yksi syy flunssaani on tuo talven peräänantamattomuus. Jo maaliskuussa aloin olla ihan valmis kevään tuloon ja kirjoitin alla olevan tekstin. Enpä olisi silloin uskonut, että vielä kesäkuussa tuo teksti olisi aivan ajankohtainen...


Mahdollisuus
Kevät. Se hiipii talven kainaloihin, salaa. Antaa talven luulla, että he elävät rinta rinnan. Sitten alkaa taisto. Kumman voimat voittavat. Kumpi saa luonnolta tukea ottaakseen ohjan. Talvi taistelee, näyttää vielä kerran voimansa, mutta joutuu luovuttamaan. Aurinko antaa keväälle siivet. Säteet lämmittävät lumen ja jään. Talvi joutuu väistämään. Tällä kertaa. Sen aika kuitenkin koittaa, mutta ensin keväällä on tärkeä tehtävä.
Kevät tuo toivon. Energian ja valon. Se lämmittää auringon voimalla ensin pikkuhiljaa ja sitten voimalla, kunnes luottamus kevääseen on saavutettu. Silloin kaikki lähtee roihuamaan. Kasvun voima on valtaisa ja pian huomaamme miten se on peittänyt meidät vihreään. Hellivään, elämän vihreään.
Vuodenajoissa piilee ihmismielelle loputtomat mahdollisuudet löytää lohtua ja toivoa, luvan elää mukana ja sallia kaikki vaiheet myös omassa elämässä. Ja aina tulee toivo. Kevät, jonka elämänvoimaa pursuava energia ja luomisvoima on aina yhtä käsittämätön. Suorastaan hengästyttävä! Ei siis ihme, että lopputalvesta energiamme alkavat olla aika tiukoilla. Odotamme aurinkoisia päiviä epätoivolla ja kun ne saapuvat olemme euforian vallassa ja elämä näyttäytyy kirkkaana. Mahdollisuuksia täynnä.
Luontoyhteytemme saa meidät kokemaan vuodenajat ja luonnon rytmin osana elämää. Kun annamme itsellemme luvan väsähtää, tiedostaen, että koittaa vielä aika, jolloin kevät tuo luomisen voiman, voimme olla rauhassa myös väsyneitä. Syyllistymättä epätäydellisyydestämme. Vai onko se sitä? Ehkä olemme juuri täydellisiä näin. Väsähtäen ja taas voimistuen. Eläen rytmisesti luonnon kanssa, löytäen peilikuvamme ja rauhan luonnosta.

Kommentit

  1. Bloggaminen on tosi mukavaa, toimii päiväkirjana ja saa blogiystäviä. Kivien pyörittely käy usein urheilusta, mutta on palkitsevaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun kiviä vois pyöritellä koko vuoden :-D Kroppa kiittää tästä ruumiillisesta työn määrästä pitkän tylsän talven jälkeen ;-) Innolla bloggailua kohti!

      Poista
  2. Tervetuloa bloggaajaksi! Nettimartta sanoi juuri ne oikeat sanat. Lisäsin blogisi oman blogini luetteloon, joten seuraan jatkossakin. Niitä kivikuvia odotellaan myös täällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä selityksenä: minä ylläpidän Kivikkopiha-ryhmää facebookissa.

      Poista
    2. Kiva, että löysyit tänne, käynpä tutustumassa myös blogiisi :-) Laitoin tänne blogiini erillisen sivun, missä olen jo jonkin verran jakanut tuta kehityskaarta kiviröykkiömme asettumisesta :-D Ihanaa, kun sain jo heti seuraajan :-)

      Poista

Lähetä kommentti