torstai 2. marraskuuta 2017

Yllätys -talvi yllätti!

Elämä Kiviniemen lammella on siirtynyt talvisiin tunnelmiin, vaikka vastustan. Odotan yhä, että vesi tulee ja sulattaa vielä kaiken ja minäkin saan laatikollisen syyssipuleita maahan. Pientä toivoa on ensi viikon sääennusteiden perusteella.. ja sittenkin olen loppuillan saunassa lämpeämässä 😅

Syys vie mielen johonkin syvemmälle. Pohdiskelemaan ja tunnustelemaan sisintä. Pimeä tekee minut melkein kiukkuiseksi ja sen vuoksi olenkin erityisen kiitollinen aurinkoisista päivistä ja lumesta(kunhan olisin ehtinyt edes sipulit saada maahan 😏). Ja kyllä kesän touhujen ja menojen päälle pieni itsetutkiskelu on aina paikoillaan. Luulenpa, että tää syysaika on sellainen kutsu pysähtymään. Vähän niinkuin luonnon huutomerkki meille ihmisille, väreineen ja uskomattoman kauniine hetkineen. Vinkki seisahtua katsomaan ympärille ja todeta, että tässäpä ollaan, nyt. Ja siinä kun liike lakkaa, alkaa tilaa vapautua sisimmälle tulla kuulluksi. Ja talvi voi rauhassa saapua.



 
Peittokurjenpolvi.
Luonto näyttää meille mallia miten elämä jatkuu, luonto porskuttaa eteenpäin vaatimattomasti uskomattomalla moninaisuudella. 

Alla olevan kuvan hetki komeamaksaruoholla sai minut kovasti tutkailemaan tunteitani. Tekeekö tämä surulliseksi? Onko tämä uskomatonta kauneutta? 
Minulle tämä on yhtälailla molempia. Lohdun näen siinä,  että tämä työläinen on kuollut kunniapaikallaan, tehden juuri sitä, sen tärkeintä hommaa tässä maailmassamme. Viimeiseen hetkeen asti.

Nämä 'tyypit' ihan selvästi ilakoivat omasta kauneudestaan ja kepeydestään. Edes pakkanen ei saa tähtiputkien hipiää ryppyseksi vaan korostaa vain heidän kauneuttaan 😃

Reunusasteri on ollut minulle uusi tuttavuus omassa pihassa ja on saanut kyllä suosikki-asemaa upeudellaan ja kiitollisuudellaan. Siihen se alkukesästä tuupattiin ja nyt on pakkaspäivinäkin vielä ollut niin kaunis. Ensi keväänä se saa varmasti uusia kavereita lammen reunalle, toisto siellä täällä luo kivan hempeää tunnelmaa talveen asti. Kyllä näillä aseilla vaeltaa pimeyksien läpi taas ensi kevättä kohti! Nautinnollisia pysähtymisiä puutarhoidenne äärellä💚

torstai 7. syyskuuta 2017

Riittävän hyvä.

Olen pihamme rakentamisessa päässyt siihen vaiheeseen, jossa talouden laki määrää tahdin. Eli käsipelillä mennään ja sen mukaisella vaihdilla.. Onneksi talven tulosta ei varsinaisesti tarvitse hätäillä ja työskentelyolosuhteet vain paranevat, kun ei tule liian kuuma hommissa. Eipä tuo kuumuus ole kyllä mikään maanvaiva muuten tänä kesänä ollut, mutta kummasti alkaa hiki virtaamaan, kun näitä pihamme kivenjärkäleitä asettelee paikoilleen. "Ei noin, eiku just noin, eiku sittenkin vähän tohon suuntaan... Äh -ei se istu siihen.."

Kottikärryllä olen keräillyt yhden kärryllisen kiviä tontilta puroa varten. Ai, ikuisuusprojekti vai? No, kyllä. Se todellakin tuntuu siltä. Pihallamme kehittyy vahvaksi mielenhallinnassa. Tai ainakin mielenhallinan kehittämisen tarve kasvaa, jotta ei aina pihalla käydessä vaivu epätoivoon asioiden hitaan etenemisen takia.

Avoimet Puutarhat -päivän jälkeen hanskat tippuivat aika pian. Päivä oli aivan mahtava kokemus ja aloimme heti suunnata katseemme ensi kertaan, koko perhe! Ajatusten vaihto ja puutarhasta keskustelu oli ihan parasta päivässä. Joku sanoikin minulle päivän aikana, että älä aja itseäsi loppuun tekemällä liikaa.. Kevään ja alkukesän huumassa ajatus tuntui hullulta! Kyllähän minä ammattilaisena tunnistan rajani.. Tuo lause jäi kuitenkin mieleeni ja huomaan, että niinhän siinä kävi. Puutarhatöiden lisäksi, en enään illalla ole jaksanut ahertaa pihassa, kuin ihan pienin askelin. Alkuun en edes sen vertaa. Kylässä kävijöiden ihasteluille heilautan kättäni puuskahtaen, että tuo ja tuo ja tuokin kohta on ihan rempallaan. Kaikki aivan keskeneräistä! Ja kauhea tekemisen määrä edessä, että saisi edes johonkin jamaan pihan...
Mutta tiedätkö mitä! Olen minä jotain oppinutkin tässä. Väsynyt kroppani on antanut tehdä pienin askelin. Ja yhtäkkiä huomaan, että talon kulman muurikin on edennyt metritolkulla! Useampi ystävistämme on pihaan tullessaan huokaissut miten PALJON olen saanut aikaiseksi. Mitä?! Miten niin!? No, ehkä ihan vähän jotain jossain kohtaa.. MUTTA!

Koko kesän tämän kukkapenkin keskusta ammotti tyhjyyttään. Koko ajan oli mielessä, että loppukesän kukkija siihen pitäis saada ja komeamaksaruoho olis yksi suosikkejani. En vaan saanut hankittua sitä, kun ajattelin, että keksin jotain mullistavampaa... No nyt ne on siinä, kun eteen tulivat äkkipyshdyksellä, ihan vain ohiajomatkalla... Överbyn syysmarkkinoilla Espoossa, vanhassa opinahjossani. JES! Ja olivat jättitaimia ja vieläpä 'Carl' lajiketta, mikä sopii hyvin kokeilevalle puutarhuroinnilleni. Näyttäisi minusta hieman kylmemmän pinkiltä kuin 'Herbstfreude'. Sekaan ostin pari isotähtiputkea, 'Star of Love' lajiketta. Ihanan syvä viininpuna menee kauniisti syvyyttä tuoden noiden maksaruohojen rinnalla. Että ehkäpä se olikin hyvä, että en tällä kertaa hötkyilly. Tuli aika kiva yhdistelmä ja luulen, että tuo toimii kivasti nousevien maksaruohojen rinnalla. Keväällä on sitten hieman jakamispuuhia heti noiden jättitaimien kanssa ja saan ne vähän tasasemmin tuohon leviteltyä.

Oisko se vaan niin, että täytyy välillä hyväksyä ja uskoa, että Riittävän Hyvä on oikeastaan juuri niin.
 Tunnelmia pihaltamme Avoimet Puutarhat päivänä 2.7.2017. (Kiitokset pihassa vieraileelle Jormalle kuvasta yllä.)

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Pientä jännitystä ilmassa..

..intoa ja viime tipan hikistelyt.





















Viikonloppu lähestyy ja olen ilmoittanut pihamme Avoimet puutarhat tapahtumaan tulevana sunnuntaina, 2.7. Olen itse ollut aktiivinen tapahtuman avoimissa puutarhoissa kävijä ja tänä vuonna päätin olla omalla pihalla vastaanottamassa toivottavasti uteliaita ja puutarhasta innostuneita, saman hulluuden tartuttamia viherpiipertäjiä. Sääennusteita seurailen intensiivisemmin, kuin koskaan. Jänskättää tuleekohan kukaan...

Nurmea on saatu kylvettyä lisää ja jotain valmiinpuoleista 😃 on jossain kulmassa, ainakin häivähdys siitä ujosta ajatuksesta mitä tavoittelen... Ylhäällä olevassa kuvassa avautuu pieni metsäpuutarhan alku, kun kurvaa tuonne oikealle risukkoon 😉. Sieltä löytyy jo alppiruusu, köynnöshortensia, marjakuusia, kanadanhemlokkeja, ihana jouluruusu ja kokeiluluontoisesti hernesypressikin. Metsää on tarkoitus monipuoleistaa silmän iloa tuovilla metsään sopivilla kasveilla ja aluskasvillisuus on muuten tarkoitus pitää alkuperäisessä kuosissaan.

Joka päivä edistyy kivien pyörittelykin 😅 Tähän kokeilen laittaa kivet niin, että nurmikon pääsee ajelemaan toinen rengas kivien päällä vähentäen trimmerin kanssa heilumista. Jospa tämä kohta olisi viikonloppuna Se valmis kulma puutarhassa!
































Meille on tullut pari aika kivaa pakettia postissa. Tänään tipahti Kekkilän tuotepaketti.
Luomumultaa yrteille, keittiöpuutarhalannoite sekä tomaattilannoite! Voi miten puutarhuri voi ilahtua tällaisesta paketista -kiitos Kekkilälle 💚


Toinen paketti saapui pari päivää sitten Fiskarsilta. Innostus kastelemiseen tarttui muihinkin perheessä.😄
Ilta-auringossa tästä kuvasta tuli kyllä yksi kauneimmista tähän asti.




































Nurmikkokin on alkanut ihanasti vihertää vaikka (ihan vain testin vuoksi😉) tein monta oikaisua toteutuksessa. Katsotaan miten nurmi kestää. Kasvu näyttää nyt kaikesta huolimatta vielä hyvältä. Ja olen ihan pähkinöinä näihin Waterwheelin suuttimiin, ihan loistava toiminnallisuus! Tuntuu kuin olisi saanut uuden lelun🙌

Toivottavasti pääset käymään jossain alueesi Avoimessa puutarhassa. Suosittelen lämpimästi💚
Su 2.7. avoinna klo.12-18.
avoimetpuutarhat.fi/puutarhat/kiviniemen_lammella/