Odotustilassa...

..lähimetsä ja luontoyhteys ovat nousseet entistä tärkeämmäksi lähes jokaiselle. 

Aikanaan, kun ryhdyin opiskelemaan  puutarhuriksi, vuonna 2010, olin oivaltanut luonnon hoitavan minua niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla. Huomasin, että osasin tiedostamattakin hakeutua puutarhaani tai metsän syvyyksiin, kun tarve vaati. Oikeastaan juuri se tarve veti minut voimakkaasti vihreän hoivan äärelle.

Kiinnostus puutarhan terapeuttisiin vaikutuksiin vei luonnollisesi opiskelemaan puutarhaterapiaa ja siitä luontevasti mindfulnessiin tutustuttuani syntyi Puutarhassa pysähtymisen taito -palveluni. Opiskeltuani mindfulness-ohjaajaksi loin Metsäläsnäolo -palvelun, jossa läsnäolo, itseymmärrys ja luontoyhteys vahvistuvat harmoniassa. Ja koska nämä ovat minulle sydämen asioita, iloni on ollut suunnaton, kun olen saanut tämän vavisuttavan vuoden aikana seurata miten ihmiset ovat rientäneet luontoon sankoin joukoin.

Hädän hetkinä olen huomannut, että turva ja lohtu on lähellä ja monissa muodoissa.  Kun olen ollut tilanteessa, jolloin on tuntunut, että maa katoaa jalkojeni alta ja epätoivo ja huoli on täyttänyt ajatukseni, olen lähtenyt luontoon. Mennyt metsään eväsnyssykän kanssa, jäälle vaeltamaan päämäärättömästi, hengittämään puhdasta ilmaa, uimaan raikkaaseen luonnonveteen, kuvaamaan merta. Siitä on tullut itselleni kuin automaatio. Kun huomaan, että ajatukseni jäävät junnamaan kehää ja vatsanpohjassa painaa ikävä tunne, vievät jalkani jo minua vihreän hoivan äärelle. Mielikin oppii ohjaamaan sinne, missä olo helpottaa. Luonto toimii henkisenä etäisyyden antajana ja samalla koko ajan parantaen, vaikuttaen kehoon fyysisellä tasolla. 

2020 keväänä, kun olemme kaikki yhdessä kokeneet tuota henkisen tuen tarvetta, tarvinneet jotain, mikä rauhoittaa mieltämme, rakentaa toivoa ja näyttää pysyvyyttä, koskettaa lempeällä voimallaan ja jakaa hövelisti voimiaan eteenpäin meille ihmisille, olemme ikään kuin yhdessä löytäneet tien takaisin luonnon äärelle. Polut ovat ruuhkautuneet tämän hoivan tarvitsijoista, meistä, luonnon voimallisuuden aistivista.

Kaiken tämän keskellä olen tuntenut myös suurta kiitollisuutta siitä, että meillä täällä Suomessa on tähän 'hoitomuotoon' mahdollisuus. Toivoisin, että myös vanhuksemme pääsisivät enemmän luonnon äärelle, vaikka edes virtuaalisesti, jos ei metsään ole saattajia turvallisesti saatavilla. Olen myös kiitollinen siitä herätyksestä, minkä todella moni suomalainen on tässä hetkessä saanut, kun on löytänyt tiensä metsään, ulos ihailemaan vuodenaikojen etenemistä ja vaihtumista. Ystäväni sanoikin, että on ollut ihmeellistä miten pääsi ihailemaan kevään tuloa hetki hetkeltä yllättymättä sen tulosta, koska seurasi sitä joka päivä. Tämä tunne yhdistää meitä tässä hetkessä, sillä kokemuksemme ovat samankaltaisia, pystymme samaistumaan toisiimme helpommin, luomaan luonnollisen yhteyden pysähtymisen ja läsnä olemisen kokemuksista.

 

Vaikeinta lienee tässä hetkessä on olla jonkun muun voiman edessä. Kontrolli omasta elämästämme on osaksi muualla. Suuriakin linjoja elämässämme saattaa yhtäkkiä ohjata jokin ihan muu, kuin oma tahtomme. Tämä saattaa olla ihan uusi kokemus monelle meistä ja tuntemattomana se herättää ahdistusta ja pelkoa.

Luonnon elämänvoimassa, pienissä yksityiskohdissa, suurissa elämyksissä, kauneudessa piilee pohjattomat voimavarat eheytymiseen. En lakkaa yllättymästä sen moninaisesta kyvystä kantaa ja antaa perspektiiviä omassa pienuudessaan taistelevalle ihmisolennolle. Kun elämä painaa voimat kadoksiin, on viisautta hakea myös apua toisesta ihmisestä, ammattilaiselta, läheiseltä tai kääntyä uskotun ystävän puoleen. Tärkeää on myös huolehtia omasta fyysisestä jaksamisesta, muistaa syödä tai vaikka syöttää itseä säännöllisin kellonajoin, mikäli oma ruokahalu on hetkellisesti kadoksissa. Nämä kaikki tukevat selviytymistämme vaikeasta paikasta kohti uutta, ehkä jollain tavalla muuttunuttakin elämää. 

 

Askel kerrallaan voimme kannatella itseämme pysähtyen, kokien ja samalla valiten sen, mihin haluamme keskittää voimamme ja huomiomme. Millä haluamme täyttää tietoisuutemme, ajatuksemme ja mielemme. Sen voimme valita. Jokaisessa hetkessä on mahdollisuus katsoa sitä kohti, mikä on tarkoituksenmukaista siinä hetkessä.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin avata itsensä sille kokemukselle, joka itsessämme tässä ajassa nousee. Ja hakea tukea, mikäli tuntemukset siitä on liian suuria itsekseen vastaanotettavaksi. 

 

Voimme vahvistaa kykyämme vastaanottaa epävarmuutta valjastamalla vapaus ja voima valita ajatuksemme ja sen mihin kussakin hetkessä kiinnitymme. Ja hakeutua luonnon äärelle ja antautua hoivattavaksi. 😊

 

 Voimia, iloa ja runsaasti läsnäolon hetkiä tähän vuotemme, voisiko sanoa, tunnelmallisimpaan aikaan. Kohdataan ja kuunnellaan itseämme ja muita💚!

Raikkain terveisin,

Virpi

Läsnäoloa ja itseymmärrystä kursseiltani Läsnä Nyt

 

Luontoon.fi

Löydä itsellesi tai läheisellesi apua täältä. 

Mieli Ry:n kriisipuhelin 09-2525-0111.