Kiviniemen lammella tapahtuu

 tässä ja nyt, kaikkinensa. Iso tavoite, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Itselleni 'tässä ja nyt'-eläminen tarkoittaa pyrkimystä ottaa vastaan todellisuus juuri sellaisena, kuin se kunakin hetkenä minulle avautuu. Arvostaa huomiollani niitä ohikiitäviä hetkiä, joita ei enää huomenna ole. Pysähtyä tarkastelemaan, missä olen, henkisesti. Missä mieleni kulloinkin menee ja palautella sitä hellästi tähän hetkeen. Huomata, jos mieleni voimat koittavat kiskoa minua muualle. Ja kyllä, pyrkimystä tähän, niin hyvin ja hyväksyvästi kuin osaan. Kuten juuri nyt tätä kirjoittaessani, huomaan vatsanpohjassani levottomuutta ja möykyn jännitystä. Se kuuluu tähän hetkeen. Kehoni valmistautuu iltaan, teatteriporukkamme kenraali-esitykseen. Isoimpaan ja pisimpään näytelmään, mitä olemme koskaan aiemmin yhdessä tehneet. Tajuan, että jännitän sitä jo nyt. Ehkä se on hyvä. Yleensä jännitys iskee lavalle astuessa ja se on aika kuumottavaa. Voin nyt olla rauhassa jännnitykseni kanssa, pehmentää s...

Positiivisuudella on tänä päivänä kahdet kasvot. Itseäni hämmentää kuinka usein törmään juttuihin, joissa positiivisuus käännetään uhaksi. Onko tämä todellakin meidän kulttuurissamme se suurin vaara? Oikeasti toki ymmärrän vaarat, mikäli ei koskaan ole valmis kohtamaan mitään negatiivista. Ongelmaksi tuo muodostuu etenkin, mikäli ei kyknene näkemään mitään kehittämisen paikkoja esimerkiksi itsessä ja joissain tapauksissa voidaan puhua narsismista, jolloin mennäänkin jo sitten ihan eri aiheeseen.  Sulkiessaan jostain elämänalueesta kokonaan negatiiviset kokemukset tai puolet, on vaarassa menettää otetta todellisuudesta. Ymmärrän myös tilanteet, joissa mielemme ei ole tarpeeksi ehyt ajattelemaan positiivisesti, ei edes, eikä etenkään käskemällä ja ammattilaisen apu on silloin selviytymisessämme  tärkein tie kohti toivon kipinää. Tiedän, että positiivisuutta voi myös käyttää väärin. Asioiden 'lakaisemiseen maton alle', kielteisten tunteiden välttelemiseksi tai konfliktien pelossa...

..lähimetsä ja luontoyhteys ovat nousseet entistä tärkeämmäksi lähes jokaiselle.  Aikanaan , kun ryhdyin opiskelemaan  puutarhuriksi, vuonna 2010, olin oivaltanut luonnon hoitavan minua niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla. Huomasin, että osasin tiedostamattakin hakeutua puutarhaani tai metsän syvyyksiin, kun tarve vaati. Oikeastaan juuri se tarve veti minut voimakkaasti vihreän hoivan äärelle. Kiinnostus puutarhan terapeuttisiin vaikutuksiin vei luonnollisesi opiskelemaan puutarhaterapiaa ja siitä luontevasti mindfulnessiin tutustuttuani syntyi Puutarhassa pysähtymisen taito -palveluni. Opiskeltuani mindfulness-ohjaajaksi loin Metsäläsnäolo -palvelun, jossa läsnäolo, itseymmärrys ja luontoyhteys vahvistuvat harmoniassa. Ja koska nämä ovat minulle sydämen asioita, iloni on ollut suunnaton, kun olen saanut tämän vavisuttavan vuoden aikana seurata miten ihmiset ovat rientäneet luontoon sankoin joukoin. Hädän hetkinä olen huomannut, että turva ja lohtu on lähellä ...

Talvea vielä odotellessa minulla alkaa kyllä kevät jo olla mielessä... Syksyä on tuntunut tänä talvena riittävän. Eihän siinä mitään, koen syksyn hyvin maadoittavana aikana. Todella tarpeellisena vaiheena kesän jälkeen. Keväällä sitä ei uskoisi miten elokuussa alkaa jo hieman haaveilemaan arjen palautumisesta uomiinsa. Viilenevistä keleistä haaveillen ja samalla hiukan syyllisyyttä potien. Sitä on vaikea kuvitella, varsinkin nyt. Keskellä syksyisen keväistä talvea. Onnekseni ympärilläni on paljon ihania luontopaikkoja, missä käydä palautumassa, voimistumassa ja ihan vain nauttimassa kaikesta siitä visuaalisesta herkusta, mitä ympäristö näilläkin keleillä meille antaa. Esimerkiksi, tämä metsä alakuvassa tarjoaa niin uskomattomia sammalkeitaita, että hengästyttää. Samassa metsässä voi kulkea myös kallioisella polulla, missä pienellä ripauksella mielikuvitusta maisemat vaihtuvat aivan lapin maisemien tunnelmiin. Oletko sinäkin antanut itsellesi ihania metsäkylpyjä? Täällä It...

" Kevät. Se hiipii talven kainaloihin, salaa. Antaa talven luulla, että he elävät rinta rinnan. Sitten alkaa taisto. Kumman voimat voittavat. Kumpi saa luonnolta tukea ottaakseen ohjan. Talvi taistelee, näyttää vielä kerran voimansa, mutta joutuu luovuttamaan. Aurinko antaa keväälle siivet. Säteet lämmittävät lumen ja jään. Talvi joutuu väistämään. Tällä kertaa. Sen aika kuitenkin koittaa, mutta ensin keväällä on tärkeä tehtävä. Kevät tuo toivon. Energian ja valon. Se lämmittää auringon avulla ensin pikkuhiljaa ja sitten voimalla, kunnes luottamus kevääseen on saavutettu. Silloin kaikki lähtee roihuamaan. Kasvun voima on valtaisa ja pian huomaamme miten se on peittänyt meidät vihreään. Hellivään, elämän vihreään. Vuodenajoissa piilee ihmismielelle loputtomat mahdollisuudet löytää lohtua ja toivoa, luvan elää mukana ja sallia kaikki vaiheet myös omassa elämässä. Ja aina tulee toivo. Kevät, jonka elämänvoimaa pursuava energia ja luomisvoima on aina yhtä käsittämä...