"Kevät.
Se hiipii talven kainaloihin, salaa. Antaa talven luulla, että he
elävät rinta rinnan. Sitten alkaa taisto. Kumman voimat voittavat. Kumpi
saa luonnolta tukea ottaakseen ohjan. Talvi taistelee, näyttää vielä
kerran voimansa, mutta joutuu luovuttamaan. Aurinko antaa keväälle
siivet. Säteet lämmittävät lumen ja jään. Talvi joutuu väistämään. Tällä
kertaa. Sen aika kuitenkin koittaa, mutta ensin keväällä on tärkeä
tehtävä.
Kevät tuo toivon. Energian ja valon. Se lämmittää auringon avulla ensin pikkuhiljaa ja sitten voimalla, kunnes luottamus kevääseen on saavutettu. Silloin kaikki lähtee roihuamaan. Kasvun voima on valtaisa ja pian huomaamme miten se on peittänyt meidät vihreään. Hellivään, elämän vihreään.
Vuodenajoissa piilee ihmismielelle loputtomat mahdollisuudet löytää lohtua ja toivoa, luvan elää mukana ja sallia kaikki vaiheet myös omassa elämässä. Ja aina tulee toivo. Kevät, jonka elämänvoimaa pursuava energia ja luomisvoima on aina yhtä käsittämätön. Suorastaan hengästyttävä!
Ei siis ihme, että lopputalvesta energiamme alkavat olla aika tiukoilla. Odotamme aurinkoisia päiviä epätoivolla ja kun ne saapuvat olemme euforian vallassa ja elämä näyttäytyy kirkkaana. Mahdollisuuksia täynnä.
Luontoyhteytemme saa meidät kokemaan vuodenajat ja luonnon rytmin osana elämää. Kun annamme itsellemme luvan väsähtää, tiedostaen, että koittaa vielä aika, jolloin kevät tuo luomisen voiman, voimme olla rauhassa myös väsyneitä. Syyllistymättä epätäydellisyydestämme.
Vai onko se sitä, epätäydellistä? Ehkä olemme juuri täydellisiä näin. Väsähtäen ja taas voimistuen. Eläen rytmisesti luonnon kanssa, löytäen peilikuvamme ja rauhan luonnosta käsin."
Kirjoitin tämän tekstin joitakin vuosia sitten. En voinut silloin arvata millainen lohdun tuoja ja kuinka osuva se olisi itselleni tänä keväänä. Tänä keväänä, jolloin menetin hyvän ystävän. Tämä talvi oli liian pitkä, eikä kevät ehättänyt tuomaan valoaan, energiaa ja toivoa.
Sateet ja loputon lumen ja rännän leikki kuvastavat hyvin vielä muovautuvaa suruani, joka ryöpsähtää pintaan yllättäen, pyörittäen minua hetken otteessaan ja sitten irti päästäen. Jättäen minut tutkailemaan, kasvamaan surussa ja surusta.
Nämä kevättalven kuukaudet tuntuvat juuri nyt pitkitetyltä talvelta. Työnsin pihastamme eilen loskaa sivuun, kun sitä oli niin paljon!
Toisaalta, tässä kohtaa olen joka vuosi yhtä kyllästynyt talveen ja mieleni hakeutuu uuden äärelle, mahdollisuuksien maailmoja kohti. Energia alkaa näyttäytyä kihelmöintinä, luovuutena ja toiveikkuutena, mikä muuntuu ideoiksi ja teoiksi. Lainehdin talvelle ärtyneisyyden ja kevään malttamattoman odotuksen välillä, keikkuen tunteesta toiseen, kuin päättämätön lapsi.
Kaikki uusi on muhinut talven yli maltillisesti odottaen ulospääsyään ja aikaansa, löytymistään. Aivan kuten maassa muhivat kukkasipulit, jotka kohta työntyvät hitaasti, mutta mahtavalla voimalla mustan maan uumenista. Tai kuten nuo metsän sammalet lumen alla levänneinä, turvassa ja voimistuneina, kevään tullen pikkuhiljaa, iäisyydeltä tuntuvan ajan, paljastuvat tuoden kaikkein syvimmän ja hoivaavimman vihreän jälleen esiin.
Tähän kevääseen mahtuu myös iloa. Erityistä iloa siitä, että saan edelleen jatkaa luonnon voimasta jakamista.
Luontoavusteisen hyvinvoinnin, Green Care:in ja hyvän elämän rakentumisesta vahvana kokonaisuutena, luonto ja ihminen yhdessä.
Kesäkuun 8. päivä vietämme päivän Kotkassa paneutuen aiheeseen ja testaillen luonnon ja ihmisen ikiaikaista yhteyttä. Lue lisää Kymenlaakson kesäyliopiston sivuilta!
Hellivää ja pulppuavaa kevään odotusta toivottaen,
Virpi
Läsnä Nyt -valmennus
virpi@lasnanyt.fi
0400 801137
Kevät tuo toivon. Energian ja valon. Se lämmittää auringon avulla ensin pikkuhiljaa ja sitten voimalla, kunnes luottamus kevääseen on saavutettu. Silloin kaikki lähtee roihuamaan. Kasvun voima on valtaisa ja pian huomaamme miten se on peittänyt meidät vihreään. Hellivään, elämän vihreään.
Vuodenajoissa piilee ihmismielelle loputtomat mahdollisuudet löytää lohtua ja toivoa, luvan elää mukana ja sallia kaikki vaiheet myös omassa elämässä. Ja aina tulee toivo. Kevät, jonka elämänvoimaa pursuava energia ja luomisvoima on aina yhtä käsittämätön. Suorastaan hengästyttävä!
Ei siis ihme, että lopputalvesta energiamme alkavat olla aika tiukoilla. Odotamme aurinkoisia päiviä epätoivolla ja kun ne saapuvat olemme euforian vallassa ja elämä näyttäytyy kirkkaana. Mahdollisuuksia täynnä.
Luontoyhteytemme saa meidät kokemaan vuodenajat ja luonnon rytmin osana elämää. Kun annamme itsellemme luvan väsähtää, tiedostaen, että koittaa vielä aika, jolloin kevät tuo luomisen voiman, voimme olla rauhassa myös väsyneitä. Syyllistymättä epätäydellisyydestämme.
Vai onko se sitä, epätäydellistä? Ehkä olemme juuri täydellisiä näin. Väsähtäen ja taas voimistuen. Eläen rytmisesti luonnon kanssa, löytäen peilikuvamme ja rauhan luonnosta käsin."
Sateet ja loputon lumen ja rännän leikki kuvastavat hyvin vielä muovautuvaa suruani, joka ryöpsähtää pintaan yllättäen, pyörittäen minua hetken otteessaan ja sitten irti päästäen. Jättäen minut tutkailemaan, kasvamaan surussa ja surusta.
Nämä kevättalven kuukaudet tuntuvat juuri nyt pitkitetyltä talvelta. Työnsin pihastamme eilen loskaa sivuun, kun sitä oli niin paljon!
Toisaalta, tässä kohtaa olen joka vuosi yhtä kyllästynyt talveen ja mieleni hakeutuu uuden äärelle, mahdollisuuksien maailmoja kohti. Energia alkaa näyttäytyä kihelmöintinä, luovuutena ja toiveikkuutena, mikä muuntuu ideoiksi ja teoiksi. Lainehdin talvelle ärtyneisyyden ja kevään malttamattoman odotuksen välillä, keikkuen tunteesta toiseen, kuin päättämätön lapsi.
Kaikki uusi on muhinut talven yli maltillisesti odottaen ulospääsyään ja aikaansa, löytymistään. Aivan kuten maassa muhivat kukkasipulit, jotka kohta työntyvät hitaasti, mutta mahtavalla voimalla mustan maan uumenista. Tai kuten nuo metsän sammalet lumen alla levänneinä, turvassa ja voimistuneina, kevään tullen pikkuhiljaa, iäisyydeltä tuntuvan ajan, paljastuvat tuoden kaikkein syvimmän ja hoivaavimman vihreän jälleen esiin.
Tähän kevääseen mahtuu myös iloa. Erityistä iloa siitä, että saan edelleen jatkaa luonnon voimasta jakamista.
Luontoavusteisen hyvinvoinnin, Green Care:in ja hyvän elämän rakentumisesta vahvana kokonaisuutena, luonto ja ihminen yhdessä.
Kesäkuun 8. päivä vietämme päivän Kotkassa paneutuen aiheeseen ja testaillen luonnon ja ihmisen ikiaikaista yhteyttä. Lue lisää Kymenlaakson kesäyliopiston sivuilta!
Hellivää ja pulppuavaa kevään odotusta toivottaen,
Virpi
Läsnä Nyt -valmennus
virpi@lasnanyt.fi
0400 801137
Kommentit
Lähetä kommentti