Kiviniemen lammella tapahtuu

..intoa ja viime tipan hikistelyt. Viikonloppu lähestyy ja olen ilmoittanut pihamme Avoimet puutarhat tapahtumaan tulevana sunnuntaina, 2.7. Olen itse ollut aktiivinen tapahtuman avoimissa puutarhoissa kävijä ja tänä vuonna päätin olla omalla pihalla vastaanottamassa toivottavasti uteliaita ja puutarhasta innostuneita, saman hulluuden tartuttamia viherpiipertäjiä. Sääennusteita seurailen intensiivisemmin, kuin koskaan. Jänskättää tuleekohan kukaan... Nurmea on saatu kylvettyä lisää ja jotain valmiinpuoleista 😃 on jossain kulmassa, ainakin häivähdys siitä ujosta ajatuksesta mitä tavoittelen... Ylhäällä olevassa kuvassa avautuu pieni metsäpuutarhan alku, kun kurvaa tuonne oikealle risukkoon 😉. Sieltä löytyy jo alppiruusu, köynnöshortensia, marjakuusia, kanadanhemlokkeja, ihana jouluruusu ja kokeiluluontoisesti hernesypressikin. Metsää on tarkoitus monipuoleistaa silmän iloa tuovilla metsään sopivilla kasveilla ja aluskasvillisuus on muuten tarkoitus pitää alkupe

Ajatella , tällaisia asukkaita lammellamme vierailee! Telkkä naaras poikineen. Ihan ei ole varmuutta pesäpaikasta, mutta kotilampi tämä tuntuu viereisen lammen ohella olevan. Pönttöä ei vielä ole, mutta sellainen on ehdottomasti hankinnassa. Vaikka voihan olla ettei naaras sitä huoli, kun on jo jonkun kelvollisen paikan täältä löytänyt. Turvallisempi se kuitenkin poikasille olisi, sillä lammen reunalla vierailee välillä tuntematon kissa vaanimassa 😰 Mutta, voi mahdoton, miten ihanaa näitä on ollut seurata. Mammalla on vähän hiki hatussa näiden puuhien perässä pysymisessä. Itsevarmuus on ollut melkoinen heti alusta.  Puuhasimme, tai no oikeasti hikihatussa kärräilimme tyttäreni kanssa nurmimultia ainoalle 'valmiille' pläntille pihalla koko sunnuntai päivän ja samalla saimme ihailla tämän pörröisen kaksikon puuhia. Iloitsimme kovasti, että saatiin nähdä nämä. Illansuussa emo kuitenkin otti poikaset tien päälle ja lähti viemään poikiaan läheiselle järvelle. A

..vaiko kaaos?  Pihallamme vallitsee kaaos. Homma ei etene ja sotku tuntuu päivä päivältä hurjemmalta. Flunssani pitää kourissaan, vaikka huomenna on jatkettava oikeita hommia, oli kuntoa tai ei. Tarkoittaa, ettei omaan pihaan tule edelleenkään olemaan voimia. Alkaa hirvittämään vähän ajatus siitä, että ilmoitin pihamme Avoimet Puutarhat tapahtumaan 2.7... Ajatuksena toki oli jo siinä vaiheessa esitellä projektia vaiheessa.. Mutta että näin VAIHEESSA! Hetken aikaa kuljettuani pihapiiriä ympäri (käväisin heittämässä niittysiemenet joutomaalle tien ja tontin väliin) ja aloin tämän kaiken sekamelskan keskellä nähdä kauneutta. Lovee, laiffii ja hillittömiä yksityiskohtia. Hengästyksissä kyykistelin ja kuvasin... Mätäsleimu valkoisena.   Kivikkokasvit ovat asettuneet mukavasti lohkojen väleihin ja kasvaessaan pehmentävät ilmettä. Harjaneilikka sopii kuin nakutettu kivikkoon. Sammalleimu on vaan niin mahottoman kaunis. Voit

Jännittävää olla uuden blogin äärellä. Olen pitkään pohtinut, että olisi mukava kirjoitella puutarha-aiheista blogia, koska se on niin lähellä sydäntäni. Nyt tuntui aika olevan oikea. Olemme viime syksynä perheeni kanssa viimein asettuneet Porvooseen omaan kotiin. Täällä on pihaa mihin mahtuu suunnitelmia ja unelmia.   'Sopivasti' minuun iski myös kevät flunssa, minkä vuoksi aikani kävi hyvin äkkiä pitkäksi. Näin ollen valmis ajatus pääseekin heti toteutukseen 😄  Epäilenkin, että yksi syy flunssaani on tuo talven peräänantamattomuus. Jo maaliskuussa aloin olla ihan valmis kevään tuloon ja kirjoitin alla olevan tekstin. Enpä olisi silloin uskonut, että vielä kesäkuussa tuo teksti olisi aivan ajankohtainen... Mahdollisuus Kevät. Se hiipii talven kainaloihin, salaa. Antaa talven luulla, että he elävät rinta rinnan. Sitten alkaa taisto. Kumman voimat voittavat. Kumpi saa luonnolta tukea ottaakseen ohjan. Talvi taistelee, näyttää vielä kerran voimansa, mutta joutuu luovutt