Elämän kokeminen...

 tässä ja nyt, kaikkinensa. Iso tavoite, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa?

Itselleni 'tässä ja nyt'-eläminen tarkoittaa pyrkimystä ottaa vastaan todellisuus juuri sellaisena, kuin se kunakin hetkenä minulle avautuu. Arvostaa huomiollani niitä ohikiitäviä hetkiä, joita ei enää huomenna ole. Pysähtyä tarkastelemaan, missä olen, henkisesti. Missä mieleni kulloinkin menee ja palautella sitä hellästi tähän hetkeen. Huomata, jos mieleni voimat koittavat kiskoa minua muualle. Ja kyllä, pyrkimystä tähän, niin hyvin ja hyväksyvästi kuin osaan.

Kuten juuri nyt tätä kirjoittaessani, huomaan vatsanpohjassani levottomuutta ja möykyn jännitystä. Se kuuluu tähän hetkeen. Kehoni valmistautuu iltaan, teatteriporukkamme kenraali-esitykseen. Isoimpaan ja pisimpään näytelmään, mitä olemme koskaan aiemmin yhdessä tehneet. Tajuan, että jännitän sitä jo nyt. Ehkä se on hyvä. Yleensä jännitys iskee lavalle astuessa ja se on aika kuumottavaa. Voin nyt olla rauhassa jännnitykseni kanssa, pehmentää sitä hengittelemällä ja olemalla läsnä tässä olossa. Tutkia, josko tarvitsen jotain tässä ja nyt. 

 

 

Ehkäpä kävely raikkaassa luonnossa rauhoittaisi kehoa ja mieltä. Ehkä musiikki tuudittaisi jännityksen ystäväksi, luonnolliseksi osaksi tätä hetkeä. Mitä teenkin, muistutan itseäni tekemään sen ystävällisyydestä käsin. Pakottamatta esiin jotain, mitä odotan, vaan antamalla vapauden tapahtua se mitä tapahtuu. Ja sekin on aika kuumottavaa. Luottaa vaan siihen, että jotain odottamatonta tapahtuu, ihan varmasti ja luottaa siihen, että selviän siitäkin vaikken voi kontrolloida tulevaa. Voin vain vaikuttaa siihen, miten reagoin ja toimin, kun jotain on jo tapahtunut. Sietäen ja siedättäen itseäni jokaisella epämukavalla hetkellä siihen, että myös epämukavat tunteet kuuluvat täyteen elämään. Myös nekin ikävät tunteet, jotka kumpuavat riittämättömyyden ja häpeän tunteistani elämän arjessa.

 

Harrastan teatterin lisäksi improvisaatiota Impro Helsingissä ja yksi tämän hienon lajin monista opeista on odottamattomaan suhtautumisen harjoittelu. Niin montaa elämäntaitoa pääsee tämän harrastuksen parissa harjoittelemaan konkreettisesti. Itsensä ja muiden hyväksymisestä juuri sellaisina kuin olemme kuuntelun, läsnäolon ja irtipäästämisen taitoihin. Eikkös alakkin kuulostaa aika tutulta? Tietoisuustaidot ja improvisaatio kulkevat hyvin sujuvastui käsikädessä ja palvelelvat toisiaan täydentäen. Joka hetki muotoutuu sen mukaan, mihin huomioini kulloinkin kiinnittyy. Olenko sisällä omassa päässäni vai avoin ottamaan vastaan, mitä ympäristö minulle tarjoaa? Kykenenkö olemaan niin läsnä ja tasapainossa, että olen vapaa inspiroitumaan lahjoista, joita jokainen hetki minulle tarjoaa?

 

 

Olen kohdannut niin voimakkaita tunteita keskellä harjoitusten, että olen joutunut sanomaan ryhmälleni, että nyt ei onnistu. Harkkojen jälkeen olen kävellyt monet kerrat ihanan improkyytiporukkamme keskellä hiljaisena ja hämmentyneenä. Koittaen päästä käsiksi siihen, mikä sai mieleni ja toimintakykyni puolustuskannalle, lukkiutumaan ja esti minua olemasta avoimena kohtauksessa. Joskus olo on jo valmiiksi päällä harjoituksiin mennessä. Silloin siihen on helpompi saada otetta ja aloittaa sisäinen keskustelu itsensä kanssa siitä, mistä tunne kumpuaa. Tämäkin on vastuullista aina jollain tasoa sanoittaa omalle ryhmälle, jotta muut voivat olla turvallisesti tietäen, ettei oloni kumpua heidän tekemisistään.

 

Samallalailla sanoittamista voi koittaa siirtää omaan arkeen, mutta yhtäkkiä se ei olekaan enään niin helppoa. Mitä ihmettä! Johan sen osaan ja olen moneen kertaan harjoitellut. Kaikkein rakkaimpien ja läheisimpien ihmisten keskellä voi olla vaikeinta olla haavoittuva, sillä siellä asuvat suurimmat menettämisen pelot. Oman olotilan sanoittamisen harjoitteluun tarvitaan lempeyttä ja sallivuutta, mutta samalla myös aitoa pyrkimystä toimia aitoudesta ja lempeydestä käsin. Tiuskimatta turhautuneena ja väsyneenä. Siinäpä onkin iso harjoitus. Mutta, olen luottavaisin mielen, että pienin askelin voin kehittyä ja aivan varma olen siitä, että meillä jokaisella on se mahdollisuus. Mahdollisuus valita itsetuntemuksen tie ja olla avoin niin omien vahvuuksien, kuin kehityskohteidenkin myöntämisen suhteen.

Tämä aika vuodesta onkin oiva kohta päästää noista pienistä rikkinäisyyden raoistamme lempeästi kevään valoa sisään ja aloittaa salliva ja rakkaudesta kumpuava tutkimusmatka omaan sisimpäämme. Näin voi päättää tehdä aina uudestaan ja uudestaan, sillä kehitysmatkamme tällä elollisella tiellä ei lopu niin kauan, kuin meissä elämää on. Olemme keskeneräisiä, epätäydellisiä ja täynnä mahdollisuuksia, malja sille!

Kevättalvisin, paljain ja valoisin terveisin,

Virpi

Täältä voit lukea valmennuksistani lisää.