miten paljon ihminen saakaan toivosta!
Menemme toivossa kohti tuntematonta sydämissämme ajatus hyvästä, paremmasta tai tavallisesta, juuri minulle ja rakkailleni riittävästä.
Niinkuin tuo lehti, joka puskee maan turvallisesta pesästä kohti valoa, lähdemme mekin joka kevät kohti tuntematonta, uutta.
Päädyn sallimaan itselleni ulkoilun. Ulkona touhutessani mietin, olenko ollenkaan opetuksieni mallikuva..
En, en ole. Humpsahdan kuvaamaan puutarhaa ja hengähdyksissä kyykkimään parhaita kuvakulmia ulos puskevista taimista.
Puutarhasaksia hakiessani havahdun tähän kysymykseen. Elänkö niinkuin valmennan?
Kannustan. Toivon, että inspiroin. Opettelen myös elämään itselleni paremmin, ympärillä oleville paremmin.
Tiedän varsin hyvin sen, kun en riitä. Kun tahtoisin olla enemmän. Ylettyä kauemmaksi. Nopeammin.
Jos en tietäisi, uskon ettei minulla olisi syvyyttä puhua sen tärkeydestä, että opettelee kuuntelemaan itseään. Huomaamaan milloin omat rajat ylittyy, hyvässä ja pahassa. Innostuksesta tai liiasta yrittämisestä, väkisin puskemisesta.
Silloin kun olen innoissani, usein kuormitan itseni yli. Olen oppinut jo hieman ein sanomisesta.
Ein taiteesta. Innostuksessa tietoisena oleminen helposti unohtuu. Unohtuu tarkistaa miten jaksan.
Tätä minulle teettää erityisesti kevät. Tsiljoona asiaa ja ideaa pyörii mielessä, oli sitten kyseessä työ tai vapaa-aika. Parhaiten olen onnistunut, kun huomaan, että säntään asiasta toiseen saamatta edellistä valmiiksi.
Pysähdyn.
Nyt pysähdyin kirjoittamaan tätä Sinulle, ja itselleni. Huomasin, että tämähän on juuri se kohta, jossa voin onnistua. Pysähtymällä. Antamalla aikaa harkinnalle, nähdä mikä on tärkeintä juuri nyt.
Pieni lepo, nautinto. Ihailla sitä mikä on lähtenyt kasvuun karun keskellä. Ehdin kyllä sitten taas, kun olen täysissä voimissani. Ehkäpä vielä enemmän voimissani, koska olen antanut itseni levätä.
Mutta, ensin... istutan orvokit ja maalaan yhden vanhan tarjottimen uuteen uskoon -sitten ehdin levätä. Lupaan!
Iloista vappua ja olkaa armollisia itsellenne, säälle, keväälle -kaikelle ympärillänne❤️
Kevät innostuksin,
Virpi
PS. Meninpähän innostuksissani ilmoittautumaan jälleen mukaan Avoimet Puutarhat päivään 7.7. 2019! Meidän puutarhan löydät täältä!
Kurkkaa myös kevään avoimet tietoisuustaitojen valmennukset!
Menemme toivossa kohti tuntematonta sydämissämme ajatus hyvästä, paremmasta tai tavallisesta, juuri minulle ja rakkailleni riittävästä.
Niinkuin tuo lehti, joka puskee maan turvallisesta pesästä kohti valoa, lähdemme mekin joka kevät kohti tuntematonta, uutta.
Istun puolikuntoisena rankan parin päivän jälkeen koneen äärellä ja haluan vain ulos puutarhaan.
Päädyn sallimaan itselleni ulkoilun. Ulkona touhutessani mietin, olenko ollenkaan opetuksieni mallikuva..
En, en ole. Humpsahdan kuvaamaan puutarhaa ja hengähdyksissä kyykkimään parhaita kuvakulmia ulos puskevista taimista.
Puutarhasaksia hakiessani havahdun tähän kysymykseen. Elänkö niinkuin valmennan?
Kannustan. Toivon, että inspiroin. Opettelen myös elämään itselleni paremmin, ympärillä oleville paremmin.
Tiedän varsin hyvin sen, kun en riitä. Kun tahtoisin olla enemmän. Ylettyä kauemmaksi. Nopeammin.
Jos en tietäisi, uskon ettei minulla olisi syvyyttä puhua sen tärkeydestä, että opettelee kuuntelemaan itseään. Huomaamaan milloin omat rajat ylittyy, hyvässä ja pahassa. Innostuksesta tai liiasta yrittämisestä, väkisin puskemisesta.
Silloin kun olen innoissani, usein kuormitan itseni yli. Olen oppinut jo hieman ein sanomisesta.
Ein taiteesta. Innostuksessa tietoisena oleminen helposti unohtuu. Unohtuu tarkistaa miten jaksan.
Tätä minulle teettää erityisesti kevät. Tsiljoona asiaa ja ideaa pyörii mielessä, oli sitten kyseessä työ tai vapaa-aika. Parhaiten olen onnistunut, kun huomaan, että säntään asiasta toiseen saamatta edellistä valmiiksi.
Pysähdyn.
Nyt pysähdyin kirjoittamaan tätä Sinulle, ja itselleni. Huomasin, että tämähän on juuri se kohta, jossa voin onnistua. Pysähtymällä. Antamalla aikaa harkinnalle, nähdä mikä on tärkeintä juuri nyt.
Pieni lepo, nautinto. Ihailla sitä mikä on lähtenyt kasvuun karun keskellä. Ehdin kyllä sitten taas, kun olen täysissä voimissani. Ehkäpä vielä enemmän voimissani, koska olen antanut itseni levätä.
Mutta, ensin... istutan orvokit ja maalaan yhden vanhan tarjottimen uuteen uskoon -sitten ehdin levätä. Lupaan!
Iloista vappua ja olkaa armollisia itsellenne, säälle, keväälle -kaikelle ympärillänne❤️Kevät innostuksin,
Virpi
PS. Meninpähän innostuksissani ilmoittautumaan jälleen mukaan Avoimet Puutarhat päivään 7.7. 2019! Meidän puutarhan löydät täältä!
Kurkkaa myös kevään avoimet tietoisuustaitojen valmennukset!
Kommentit
Lähetä kommentti