Siirry pääsisältöön

Entä sitten

vaikka on jo syksy.. Onneksi kesä säilyy kuvissa ja on tässä syksyssä valtava määrä ihasteltavaa. Aivan yltäkylläistä on silmien ravinto.

Kesä oli itselleni nautintoa ja kertakaikkiaan jouduin opettelemaan VAIN OLEMISTA. Oikeasti. Kuumuus oli kropalle liikaa (ei, en valita), fysiikka ei vain kestänyt. Ultra kova kuumuus on aina ollut minulle liikaa. Se vähän niinkuin sulattaa minut, fyysisesti ja henkisesti. Eli siis todellakin vain rentoilin helteiden ajan. Tai siis opettelin vain olemaan pakon edessä...

Kesän päästyä toden teolla alkuun oli edessä myös Avoimet Puutarhat päivä heinäkuun alussa ja puutarhani oli avoinna vierailijoille. Nautin päivästä erityisesti siksi, että on ihanaa tavata yhtälailla puutarhailuun hurahtaneita kanssaihmisiä.

Puutarha ei edelleenkään ole lähimainkaan valmista missään muotoa, mutta olen päättänyt opetella elämään sen kanssa. Oikeastaan oikein pröystäilemään ajatuksella, ettei se oikeastaan merkittävästi edes edisty kesässä.

Aika julkeaa, eikös.😆

Puutarha elää eloaan ja saan kunnian palvella sitä koittaen soveltaa siihen kaikenmaailman hömpötyksiä. Puutarha pistää minut sitten aina, sopivaksi katsominaan väliajoin, palaamaan totuuden äärelle ja ihastelemaan vain sitä olevaista mikä edessä piirtyy. Välillä oikein unohdunkin ihmettelemään sitä, varsinkin kamera kädessä.

Päivän päätteeksi ihan parasta on piiloutua riippumattoon ja  kuunnella ihan hiljaa ympäröivää maailmaa. Tästä taisi muodostua lempipaikkani puutarhassa tänä kesänä.














Ainiin, ja jotain tuli valmiiksikin! Tämän kivimuurin saimme mieheni kanssa yhteisvoimin pykättyä kasaan ja istustusviimeistelyt jatkuu edelleen. Ajatuksena on laitella erilaisia matalia havuja, jotta silmänruokaa riittäisi talvenkin lävitse.

Nyt nautiskellaan täysillä syksystä ja viileästä säästä. Puuhaaminenkin sujuu paremmin, kun pelkkä ajatteleminen ei kirvoita hikipisaroita. Ekana pakkasaamuna ulkoilin tietysti kamera kaulassa... Ai, että näissä näkymissä sieluni jostain syystä pakahtuu -sellaiseen elämään kuuluvaan kauniiseen haikeuteen.



Mukavaa, raikasta ja kirpakkaa syyseloa jokaisen arkeen!😘



Kommentit

  1. Samaa mieltä helteestä! Se vie voimat. Ihana kivimuuri! Tykkään noista nepalinhanhikeista. Minulla on niitä mökkipihassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Kyllä tuota muuria tehdessä tuli testattua liiton saumatkin samalla, kasassa pysyi :-D Oranssi väri on saapunut minun puutarhaväreihin vasta aikuisiällä, oikeastaan ehkä noin 5 vuotta sitten vasta. Sitä on ihana yhdistellä viileisiin väreihin ja miten kiitollinen tuo nepalinhanhikki on! Kukkii ihan mahiottomasti ja jää kauniiksi syksyllekkin kun leikkasin kukkavarret pois. Ei yhtään pöllömpi kaveri. Helteistä oli kyllä kiva nautiskella ilman, että samalla harmittaa, kun ei jaksa tehdä puutarhassa juuri mitään... No nyt jaksaa taas!

      Poista
  2. Voi miten hienon kivimuurin olette rakentaneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Hannele! Kyllä sitä on ilo katsella itsekkin. Vähän jänskättää miten talvi sitä tulee kohtelemaan, mutta sehän kyllä selviä aikanaan.. :-)

      Poista

Lähetä kommentti