Kiviniemen lammella tapahtuu

Positiivisuudella on tänä päivänä kahdet kasvot. Itseäni hämmentää kuinka usein törmään juttuihin, joissa positiivisuus käännetään uhaksi. Onko tämä todellakin meidän kulttuurissamme se suurin vaara? Oikeasti toki ymmärrän vaarat, mikäli ei koskaan ole valmis kohtamaan mitään negatiivista. Ongelmaksi tuo muodostuu etenkin, mikäli ei kyknene näkemään mitään kehittämisen paikkoja esimerkiksi itsessä ja joissain tapauksissa voidaan puhua narsismista, jolloin mennäänkin jo sitten ihan eri aiheeseen.  Sulkiessaan jostain elämänalueesta kokonaan negatiiviset kokemukset tai puolet, on vaarassa menettää otetta todellisuudesta. Ymmärrän myös tilanteet, joissa mielemme ei ole tarpeeksi ehyt ajattelemaan positiivisesti, ei edes, eikä etenkään käskemällä ja ammattilaisen apu on silloin selviytymisessämme  tärkein tie kohti toivon kipinää. Tiedän, että positiivisuutta voi myös käyttää väärin. Asioiden 'lakaisemiseen maton alle', kielteisten tunteiden välttelemiseksi tai konfliktien pelossa...

Talvea vielä odotellessa minulla alkaa kyllä kevät jo olla mielessä... Syksyä on tuntunut tänä talvena riittävän. Eihän siinä mitään, koen syksyn hyvin maadoittavana aikana. Todella tarpeellisena vaiheena kesän jälkeen. Keväällä sitä ei uskoisi miten elokuussa alkaa jo hieman haaveilemaan arjen palautumisesta uomiinsa. Viilenevistä keleistä haaveillen ja samalla hiukan syyllisyyttä potien. Sitä on vaikea kuvitella, varsinkin nyt. Keskellä syksyisen keväistä talvea. Onnekseni ympärilläni on paljon ihania luontopaikkoja, missä käydä palautumassa, voimistumassa ja ihan vain nauttimassa kaikesta siitä visuaalisesta herkusta, mitä ympäristö näilläkin keleillä meille antaa. Esimerkiksi, tämä metsä alakuvassa tarjoaa niin uskomattomia sammalkeitaita, että hengästyttää. Samassa metsässä voi kulkea myös kallioisella polulla, missä pienellä ripauksella mielikuvitusta maisemat vaihtuvat aivan lapin maisemien tunnelmiin. Oletko sinäkin antanut itsellesi ihania metsäkylpyjä? Täällä It...