Täydellinen talvipäivä

Joulu oli tänä vuonna erityisen lyhyt. Tiedättekö, se henkinen joulunaika? Se aika, kun oikein rypee
kaikessa siinä ihanassa tunnelmassa ja kodin koristeluissa sesongin henkeen.























Siihen sen enempää menemättä voikin keskittyä täysillä juuri nyt meneillään olevaan kohtaan. Tänne eteläänkin saatiin se täydellinen talvikeli! Lunta on tullut ihan älytön määrä parissa päivässä ja lumitöitä tehdessä tulee tuo kuntoilupuolikin hoidettua, kunhan maltan vain koneelta kaikilta tekemisiltäni välillä ulos.

Vaikka talvi on ulkona hehkeimmillään ja tässä hetkessä oleminen olisi ihan parasta just nyt, on mieleni jo kovasti keulimassa kevääseen. Niin paljon kaikkea kivaa luvassa. Ja ehkäpä, juuri sellasia juttuja mitä niin kovin toivoo, ettei melkeen uskalla toivoakkaan 😀

Olen siis puutarhuri, aikuisiällä sain valaistuksen, että se on se mun juttu. 2011 lähdin Överbyhyn opiskelemaan ja samana kesänä olin jo hommissa. Siitä lähtien olen tätä ihan parasta ihmisen hommaa tehny 😉 Hommahan lähti omasta hyvinvoinnistani liikkeelle, kun huomasin miten puutarhassa olo voimaannutti kotiäidin väsymyksestä. Ei tarvinnu kuin mennä ovesta ulos omaan pihaan ja unohtua sinne. Syksyllä sitten mies kävi huutelemassa sisälle, kun otsalamppu osoitti kohti taivasta 😆




Hyvinvointi edellä olen mennyt asiakkaidenkin pihoihin. Ihmisten- ja kasvien hyvinvoinnin. Tämä on johtanut siihen, että sittemmin olen kouluttautunut vihreän hyvinvoinnin valmennuksen asiantuntijaksi 2015(Puutarhaterapia&Coach, Jyväskylän yliopisto&Valkonien talo partner) ja juuri tällä hetkellä opiskelen Mindfulness-ohjaajaksi. Läsnäolon opettelussa on sellainen vinha juttu, ettei siinä ole koskaan valmis. Se on sellaista aaltoilua, jossa aallot tuntuvat tyyntyvän mitä enemmän itselle antaa aikaa tietoisesti läsnä olemiseen. Oli missä tilanteessa vain. Aina se on käyttökelpoinen. Se, miten hyvin sitä muistaa käyttää, on ehkä juuri osa sitä aaltoa. Joskus aalto raapaise pohjaa ja silloin muistaa, että -ainiin.

Itselleni aikoinaan mielenrauhaa toi jooga. Tutustuin hatha joogaan vuosituhannen vaihteessa Skotlannissa opiskellessani ja opettajana toimi aivan loistava opettaja, hyvin pyöreävatsainen pienikokoinen mies. Silloin huomasin, miten kehoni ja mieleni rauhoittuu, kun annan sille sen ajan, mahdollisuuden ja tilan. Se oli kiinni omasta toimijuudestani. Ensimmäinen tehokas välineeni oman hyvinvointini ylläpitämiseen ja sisäisen rauhan vahvistamiseen oli löytynyt.

Aktiivinen joogailu kuitenkin jäi äitiyden myötä pikkuhiljaa, mutta välineenä se ei koskaan unohtunut. Kulki mukana, milloin mitenkin. Joitakin vuosia sitten aloin jälleen kaipaamaan aktiivista sisäisen rauhan vaalimista. Luin paljon kirjallisuutta aiheesta. Tutustuin Minfulnessiin. Se tuli vastaan joka paikassa ja ärsytti. Miksi asioista ei voi puhua suomeksi! Mindfulness. Mindful. Tietoinen.

Tietoisesti tässä hetkessä. Lempeää läsnäoloa. Omien tuntemusten tunnistamista, hyväksyntää, vastaanottoa ja irtipäästämistä. Menin siis kurssille, Veli-Pekka Mälkiäisen erinomaiseen opastukseen, jossa Mindfulnessin perusteet tulivat tutuiksi. Tunsin olevani oikeassa paikassa.

Ja tänään opettelen omaa ohjaajuuttani Tampereen yliopistolla Taina Siukolan lempeässä ohjauksessa. Kasvan ja kehityn siinä loogisessa jatkumossa, mitä oma toimijuuteni johtaa. Tiedostaen, että eilinen on osa minua ja huominen kyllä tulee aikanaan, mutta mitä teen tällä hetkellä, mikä on oikeasti tärkeää tai olennaista. Mitä vaalin tässä hetkessä?
Ja miten tämä kaikki liittyikään tuohon täydelliseen talvipäivään?

Pysähdyn nauttimaan näistä täydellisistä talvipäivistä suurella sydämellä syvää kiitollisuutta tuntien. 💚