Kiviniemen lammella tapahtuu

vaikka on jo syksy.. Onneksi kesä säilyy kuvissa ja on tässä syksyssä valtava määrä ihasteltavaa. Aivan yltäkylläistä on silmien ravinto. Kesä oli itselleni nautintoa ja kertakaikkiaan jouduin opettelemaan VAIN OLEMISTA. Oikeasti. Kuumuus oli kropalle liikaa (ei, en valita), fysiikka ei vain kestänyt. Ultra kova kuumuus on aina ollut minulle liikaa. Se vähän niinkuin sulattaa minut, fyysisesti ja henkisesti. Eli siis todellakin vain rentoilin helteiden ajan. Tai siis opettelin vain olemaan pakon edessä... Kesän päästyä toden teolla alkuun oli edessä myös Avoimet Puutarhat päivä heinäkuun alussa ja puutarhani oli avoinna vierailijoille. Nautin päivästä erityisesti siksi, että on ihanaa tavata yhtälailla puutarhailuun hurahtaneita kanssaihmisiä. Puutarha ei edelleenkään ole lähimainkaan valmista missään muotoa, mutta olen päättänyt opetella elämään sen kanssa. Oikeastaan oikein pröystäilemään ajatuksella, ettei se oikeastaan merkittävästi edes edisty kesässä. Aika julkeaa, ei...

piilee kauneutta... Ei ole tehnyt mieli mennä pihalle puuhaamaan. Maa on ollut kovin mustaa ja jäistä. Mieli on ollut laiska näkemään muutosta. Ajatellut, että siinä kestää ikuisuus enemmän, mikäli alan kovin malttamattomana odottelemaan vihreää, kasvua. Olen tehnyt pikaisia kierroksia todeten pienet tuhot ja mustan maan. Eilen menin pihalle oikein ajan kanssa, sateeseen. Kamera kaulassa. Ja mitä vielä! Luonto puskee uumenistaan vahvaa, herkkää ja mitä mielikuvituksellisinta elämänvoimaa. Hitaasti, varmasti ja ilman epäilyksen häivää. Tunsin syvää onnea tuosta kauneudesta, minkä ymmärsin vielä isommin linssin läpi katsoessani. Miten otettu olen tuosta voimasta, millä sieltä tullaan. Talvi ei päästänyt taaskaan helpolla kevättä. Se ei tunnu haittaavan sitä yhtään. Nousee itsevarmuudella ja häikäisee katsojan. Miten usein me takerrutaan pinnalla oleviin asioihin? Miten usein mei...

Joulu oli tänä vuonna erityisen lyhyt. Tiedättekö, se henkinen joulunaika? Se aika, kun oikein rypee kaikessa siinä ihanassa tunnelmassa ja kodin koristeluissa sesongin henkeen. Siihen sen enempää menemättä voikin keskittyä täysillä juuri nyt meneillään olevaan kohtaan. Tänne eteläänkin saatiin se täydellinen talvikeli! Lunta on tullut ihan älytön määrä parissa päivässä ja lumitöitä tehdessä tulee tuo kuntoilupuolikin hoidettua, kunhan maltan vain koneelta kaikilta tekemisiltäni välillä ulos. Vaikka talvi on ulkona hehkeimmillään ja tässä hetkessä oleminen olisi ihan parasta just nyt, on mieleni jo kovasti keulimassa kevääseen. Niin paljon kaikkea kivaa luvassa. Ja ehkäpä, juuri sellasia juttuja mitä niin kovin toivoo, ettei melkeen uskalla toivoakkaan 😀 Olen siis puutarhuri, aikuisiällä sain valaistuksen, että se on se mun juttu. 2011 lähdin Överbyhyn opiskelemaan ja samana kesänä olin jo hommissa. Siitä lähtien olen tätä ihan parasta ihmisen hommaa t...

Elämä Kiviniemen lammella on siirtynyt talvisiin tunnelmiin, vaikka vastustan. Odotan yhä, että vesi tulee ja sulattaa vielä kaiken ja minäkin saan laatikollisen syyssipuleita maahan. Pientä toivoa on ensi viikon sääennusteiden perusteella.. ja sittenkin olen loppuillan saunassa lämpeämässä 😅 Syys vie mielen johonkin syvemmälle. Pohdiskelemaan ja tunnustelemaan sisintä. Pimeä tekee minut melkein kiukkuiseksi ja sen vuoksi olenkin erityisen kiitollinen aurinkoisista päivistä ja lumesta(kunhan olisin ehtinyt edes sipulit saada maahan 😏). Ja kyllä kesän touhujen ja menojen päälle pieni itsetutkiskelu on aina paikoillaan. Luulenpa, että tää syysaika on sellainen kutsu pysähtymään. Vähän niinkuin luonnon huutomerkki meille ihmisille, väreineen ja uskomattoman kauniine hetkineen. Vinkki seisahtua katsomaan ympärille ja todeta, että tässäpä ollaan, nyt. Ja siinä kun liike lakkaa, alkaa tilaa vapautua sisimmälle tulla kuulluksi. Ja talvi voi rauhassa saapua.   Peittokurj...

Olen pihamme rakentamisessa päässyt siihen vaiheeseen, jossa talouden laki määrää tahdin. Eli käsipelillä mennään ja sen mukaisella vaihdilla.. Onneksi talven tulosta ei varsinaisesti tarvitse hätäillä ja työskentelyolosuhteet vain paranevat, kun ei tule liian kuuma hommissa. Eipä tuo kuumuus ole kyllä mikään maanvaiva muuten tänä kesänä ollut, mutta kummasti alkaa hiki virtaamaan, kun näitä pihamme kivenjärkäleitä asettelee paikoilleen. "Ei noin, eiku just noin, eiku sittenkin vähän tohon suuntaan... Äh -ei se istu siihen.." Kottikärryllä olen keräillyt yhden kärryllisen kiviä tontilta puroa varten. Ai, ikuisuusprojekti vai? No, kyllä. Se todellakin tuntuu siltä. Pihallamme kehittyy vahvaksi mielenhallinnassa. Tai ainakin mielenhallinan kehittämisen tarve kasvaa, jotta ei aina pihalla käydessä vaivu epätoivoon asioiden hitaan etenemisen takia. Avoimet Puutarhat -päivän jälkeen hanskat tippuivat aika pian. Päivä oli aivan mahtava kokemus ja aloimme heti suunnata katseem...

..intoa ja viime tipan hikistelyt. Viikonloppu lähestyy ja olen ilmoittanut pihamme Avoimet puutarhat tapahtumaan tulevana sunnuntaina, 2.7. Olen itse ollut aktiivinen tapahtuman avoimissa puutarhoissa kävijä ja tänä vuonna päätin olla omalla pihalla vastaanottamassa toivottavasti uteliaita ja puutarhasta innostuneita, saman hulluuden tartuttamia viherpiipertäjiä. Sääennusteita seurailen intensiivisemmin, kuin koskaan. Jänskättää tuleekohan kukaan... Nurmea on saatu kylvettyä lisää ja jotain valmiinpuoleista 😃 on jossain kulmassa, ainakin häivähdys siitä ujosta ajatuksesta mitä tavoittelen... Ylhäällä olevassa kuvassa avautuu pieni metsäpuutarhan alku, kun kurvaa tuonne oikealle risukkoon 😉. Sieltä löytyy jo alppiruusu, köynnöshortensia, marjakuusia, kanadanhemlokkeja, ihana jouluruusu ja kokeiluluontoisesti hernesypressikin. Metsää on tarkoitus monipuoleistaa silmän iloa tuovilla metsään sopivilla kasveilla ja aluskasvillisuus on muuten tarkoitus pitää alkupe...

Ajatella , tällaisia asukkaita lammellamme vierailee! Telkkä naaras poikineen. Ihan ei ole varmuutta pesäpaikasta, mutta kotilampi tämä tuntuu viereisen lammen ohella olevan. Pönttöä ei vielä ole, mutta sellainen on ehdottomasti hankinnassa. Vaikka voihan olla ettei naaras sitä huoli, kun on jo jonkun kelvollisen paikan täältä löytänyt. Turvallisempi se kuitenkin poikasille olisi, sillä lammen reunalla vierailee välillä tuntematon kissa vaanimassa 😰 Mutta, voi mahdoton, miten ihanaa näitä on ollut seurata. Mammalla on vähän hiki hatussa näiden puuhien perässä pysymisessä. Itsevarmuus on ollut melkoinen heti alusta.  Puuhasimme, tai no oikeasti hikihatussa kärräilimme tyttäreni kanssa nurmimultia ainoalle 'valmiille' pläntille pihalla koko sunnuntai päivän ja samalla saimme ihailla tämän pörröisen kaksikon puuhia. Iloitsimme kovasti, että saatiin nähdä nämä. Illansuussa emo kuitenkin otti poikaset tien päälle ja lähti viemään poikiaan läheiselle järvelle. A...