tässä ja nyt, kaikkinensa. Iso tavoite, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Itselleni 'tässä ja nyt'-eläminen tarkoittaa pyrkimystä ottaa vastaan todellisuus juuri sellaisena, kuin se kunakin hetkenä minulle avautuu. Arvostaa huomiollani niitä ohikiitäviä hetkiä, joita ei enää huomenna ole. Pysähtyä tarkastelemaan, missä olen, henkisesti. Missä mieleni kulloinkin menee ja palautella sitä hellästi tähän hetkeen. Huomata, jos mieleni voimat koittavat kiskoa minua muualle. Ja kyllä, pyrkimystä tähän, niin hyvin ja hyväksyvästi kuin osaan. Kuten juuri nyt tätä kirjoittaessani, huomaan vatsanpohjassani levottomuutta ja möykyn jännitystä. Se kuuluu tähän hetkeen. Kehoni valmistautuu iltaan, teatteriporukkamme kenraali-esitykseen. Isoimpaan ja pisimpään näytelmään, mitä olemme koskaan aiemmin yhdessä tehneet. Tajuan, että jännitän sitä jo nyt. Ehkä se on hyvä. Yleensä jännitys iskee lavalle astuessa ja se on aika kuumottavaa. Voin nyt olla rauhassa jännnitykseni kanssa, pehmentää s
Positiivisuudella on tänä päivänä kahdet kasvot. Itseäni hämmentää kuinka usein törmään juttuihin, joissa positiivisuus käännetään uhaksi. Onko tämä todellakin meidän kulttuurissamme se suurin vaara? Oikeasti toki ymmärrän vaarat, mikäli ei koskaan ole valmis kohtamaan mitään negatiivista. Ongelmaksi tuo muodostuu etenkin, mikäli ei kyknene näkemään mitään kehittämisen paikkoja esimerkiksi itsessä ja joissain tapauksissa voidaan puhua narsismista, jolloin mennäänkin jo sitten ihan eri aiheeseen. Sulkiessaan jostain elämänalueesta kokonaan negatiiviset kokemukset tai puolet, on vaarassa menettää otetta todellisuudesta. Ymmärrän myös tilanteet, joissa mielemme ei ole tarpeeksi ehyt ajattelemaan positiivisesti, ei edes, eikä etenkään käskemällä ja ammattilaisen apu on silloin selviytymisessämme tärkein tie kohti toivon kipinää. Tiedän, että positiivisuutta voi myös käyttää väärin. Asioiden 'lakaisemiseen maton alle', kielteisten tunteiden välttelemiseksi tai konfliktien pelossa